Zara ja Zivel

Mistä tulen
missä on kotini?
Näin Zara ja Zivel ihmetteli…
Ei tunnu tutulta alla jalkojen maa
ei hyvältä meren keinuttaa…
Mikä on tuo puu, jonka verhoaa
lehtivihreä – oksansa kauttaaltaan…
miksi valkoinen maa loistaa kristallillaan
miksi loiste sen lämpöön katoaa?
Kulkee ihmiset ympyrää tunne toisiaan ei
minne vaeltaa eläimet, minne tuuli vei
tunteen lämpimän, hellän ja keveän
tunteen aidon ja rakkauden täyttämän?

Miksi tähdet nuo kaukana ovat niin
miksi yllä en käsillä avaruuksiin?
Miksi aurinko kaukana kaukana on?
Miksi luokse kuun matka pitkä niin on?

Näin Zara ja Zivel ihmetteli
illan hämäryyteen kun katosi
he käsi toistensa käteen tarttuen
yhä ylöspäin yhdessä matkaten

Ei voi tätä ymmärtää lapsi maan
miksi Zara ja Zivel kulkeissaan
kyynelpisaran kristallin kirkkaan vain
jättää jälkeensä – löytää sen maasta sain. 
Tämän poimin, puhdistin – kirkastin
käsin hellin ikkunaan asetin
valon kirkkaimman taittaissa värejä maan
saa aurinko loistaa kauneimmillaan

Kerran Zara ja Zivelkin tietää saa
mistä tulee, missä koti odottaa
miksi kuljettava maan päällä on
miksi ihminen täällä on onneton?
Mikä mieltä ihmisen ahdistaa, miksi
kristalli lumesta katoaa?

Vielä valkenee edessä Valo tää
tähdenkirkkaana maailmaan leviää
tuoden Rakkauden suuren tullessaan
täyttää ihmismielen valollaan. 
Rauha astuu sydämeen Zarankin
mieli Zivelin tyynenä levätä saa
painaa päänsä aurinko rannan taa ja lepoon maailma uinahtaa.

… … …

Kirkkaan tähden lailla
hänen silmänsä loistavat
hopeanharmaat hiuksensa kertovat eletystä
Elämästä
kristallinkirkas kyynel hänen silmissään
menneestä surusta viestii,
mutta keskellä kaiken Hän antaa hymyn:
Elämälle Kiitos!

… … …

Ole avoin
ole rohkeasti avoin
Tee se
mikä Si
nun tehtävä on
Tee se sydämellä
vapaasti omasta tahdostasi
Rakkaudella itseesi
Rakkaudella sisäiseen lapseesi
Etsi hänet joka sisälläsi on
Anna tilaa
Rakkaudesta itseesi

… … …

Solaruksen synty

Säde Valon ja Rakkauden
kohtaa ihmismielen
-pienuuden
pitkän matkan kulkee
läpi tähtien vaeltaa
matkallaan kohtaa monta kulkijaa

Ei ollut helppo tiensä
-ei yksinkertainen
monta murhetta matkallaan kohtas
monta merta kyynelten

Säde Valon ja Rakkauden
jakaa kanssasi kaiken sen
mihin yksin et jaksa – et pysty
mihin voimasi riitä ei
ja matkaasi jos hänet huolit
löydät kanssaan - Auringon.

Ja ehkäpä olet yksi
joka jatkaa matkaansa saa
Säteen kulkua tähtien kautta
kauas Kristallimeren taa.
Siellä kenties kohdata saatat,
oman Valosi kauneuden,
nähdä Sisäisen lapsesi jälleen
nähdä Valon ja Rakkauden.

… … …

Kun siipesi rikki menivät
kysyikö kukaan – sattuuko sinuun?
Kun lankesit polvillesi
tuliko kukaan – ja nosti Sinut ylös?
Kun upposit mielesi mustiin syvyyksiin
kuuliko kukaan – kuinka huusit?

Jokaisen siipeen tulee joskus särö
jokainen joskus polvilleen lankeaa
pimeään yöhön jokainen meistä on turhaan huutanut…

Mutta katso, jokaisen yön jälkeen nousee aurinko
jokaisen päivän jälkeen laskeutuu rauha yön sineen
muuttuva hetki kuljettaa meitä mukanaan suruinemme ja iloinemme.

Tulee joku, joka puhaltaa kipeään siipeemme
tarjoaa apunsa loukkaantuneelle
tulee joku, joka kuulee huutomme
Rakkauden siipensä levittää yllemme.

Sielumme haavat parantaa